Vielä on esteitä poistettavaksi

Kirkossa ja seurakunnissa tarvitaan lisää saavutettavuusajattelua.

– Kirkossa on jo tehty hyvää työtä saavutettavuuden hyväksi, mutta tehtävää riittää edelleen, sanoo kirkon saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija Katri Suhonen.

Jotta vammaiset henkilöt voivat olla kirkossa osallisina ja toimijoina, on poistettava fyysiseen ympäristöön, rakenteisiin, käytäntöihin, kommunikaatioon tai asenteisiin liittyviä esteitä.

– Vammaisten ihmisoikeudet ja saavutettavuus on asia, johon kaikki suhtautuvat periaatteessa myönteisesti. Kuitenkaan saavutettavuus ei käytännössä aina toteudu, Suhonen harmittelee.

”Vammaiset eivät ole heikkoja, heidät tehdään heikoiksi”

Rakennetun ympäristön esteettömyyteen liittyvät puutteet on tietyllä tapaa helpompi havaita kuin asennoitumisesta johtuvat ongelmat.

– Vammaiset eivät itse ole heikkoja, mutta heidän tehdään heikoiksi heidän toimintamahdollisuuksiaan heikentämällä. Heidät työnnetään vammaisuuden vuoksi syrjään. Vammaisuutta ei haluta nähdä tai siihen ei haluta reagoida.

Olisipa kirkko paikka, jossa vammainen ihminen kokisi aina olevansa tervetullut ja tietäisi saavansa tarvitessaan apua.

Yhdenvertaisuuden pitäisi Suhosen mielestä olla kirkossa itsestäänselvyys.

– Jo kirkon sanoma on moraalisesti velvoittava. Siksi onkin ristiriitaista ja typerää, että esimerkiksi YK:n vammaissopimus ei kirkossa – eikä muuallakaan yhteiskunnassa – täysimääräisenä toteudu.

Saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija Katri Suhonen (kuva: Annukka Pihlaja)

Suhonen toivoo seurakuntiin ”saavutettavuusherätystä”:

– Olisipa kirkko paikka, jossa vammainen ihminen kokisi aina olevansa tervetullut ja tietäisi saavansa tarvitessaan apua.

– Ajattelen, että itse vamma ei tee kenestäkään vammaista. Vammaisuus tapahtuu elämässä vastaan tulevissa tilanteissa.

– Jos työpaikkani Kirkkohallituksen ovi pitäisi avata kymmensormijärjestelmää käyttäen, kokisin olevani vammainen. Mutta kun oven saa auki yhdellä kädellä, en ajattele olevani vammainen, havainnollistaa Suhonen, jolla itsellään on synnynnäisestä käsivammasta johtuva rajoite.

Hyviä käytäntöjä kannattaa levittää

Suhonen arvioi, että monissa seurakunnissa tarvitaan apua siihen, miten myönteinen suhtautuminen saavutettavuuteen saadaan näkymään käytännössä.

– Kirkkoon tarvitaan vammaisia työntekijöitä, päättäjiä ja johtajia. Sitä kautta saavutettavuus tulee eri tavalla näkyväksi.

Seurakunnissa jo löydettyjen hyvien käytäntöjen Suhonen soisi leviävän laajasti.

– Tampereen seurakunnissa esimerkiksi toimii saavutettavuusasiahenkilöitä. Me otimme tamperelaisten idean käyttöön myös kirkon Aktiivisesti osallinen-saavutettavuusohjelmaan, joka on laadittu YK:n vammaisohjelman pohjalta. Haluamme viedä eteenpäin asiaa ja hyväksi havaittua toimintamallia.

Hyviä esimerkkejä ovat myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä laadittu saavutettavuusopas  sekä Suomen saavutettavimmaksi kirkoksi aikanaan äänestetyn Kangasalan kirkon käytäntö: suntio tietää sisäänkäyntejä valvontakameroista tarkkailemalla mennä apuun mahdollisia avuntarvitsijoita huomatessaan.

Kirkon saavutettavuuden ja vammaisuuden neuvottelukunta on laatinut ohjeen siitä, mitä jokaisen kirkon luottamushenkilön pitäisi tietää saavutettavuudesta ja esteettömyydestä.

Kirkon työntekijöille ja luottamushenkilöille on tarjolla myös koulutusta.  Esimerkiksi selkokielen käyttöön voi perehtyä verkkotallenteen avulla ja lähiopetuksena.

– Arviolta 650 000–700 000 suomalaista tarvitsee selkokieltä. Voi siis ajatella, että esimerkiksi joka jumalanpalveluksessa on ihminen tai ihmisiä, jotka hyötyvät selkokielestä.

”Epätasa-arvoinen kohtelu on syntiä”

• Saavutettavuus on yhdenvertaisuuden edistämistä.
• Yhdenvertaisuus ja osallisuus mahdollistetaan poistamalla liikkumisen, kommunikoinnin, ymmärtämisen, viestinnän, toiminnan tai asenteiden esteitä.
• Yhdenvertainen kohtelu ei tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla vaan sitä, että seurakunta luo edellytykset tasavertaiseen osallistumiseen. Silloin esimerkiksi viittomakieliset voivat käyttää omaa äidinkieltään sielunhoidossa, virsien numerot sanotaan ääneen näkövammaisille ja jumalanpalveluksissa mukana on avustajia.
• Asenteellinen saavutettavuus on seurakuntalaisten ja työntekijöiden toimimista siten, että kaikki pääsevät mukaan seurakunnan yhteyteen ja voivat elää kristittyinä.
• Kirkon saavutettavuusohjelmassa todetaan, että erilaisuus ja vammat eivät ole syntiä, mutta epätasa-arvoinen kohtelu ja ihmisarvon kieltäminen ovat.
• Suomen ev.lut. kirkolla on neljä saavutettavuuteen ja esteettömyyteen liittyvää toimenpideohjelmaa: Kirkko kaikille (vammaispoliittinen ohjelma), Saavu (kirkon saavutettavuusohjelma), Aktiivisesti osallinen (YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen toimintaohjelma kirkossa) sekä Kohtaaminen (kirkon selkokielen toimenpideohjelma).