Kolumni: 40 levon ja pysähdyksen päivää

Viimeisimmät 40 päivää ovat olleet syvän itsetutkimuksen aikoja. Kerroin paaston alussa Rauhan Tervehdyksessä ilmestyneessä kolumnissa paastoavani sosiaalisesta mediasta. Oliko paastoaminen hankalaa? Kyllä ja ei.

Instagramista paastoaminen on ollut yksinkertaisesti sanottuna aika ihanaa. On vapauttavaa aloittaa päivä ilman, että näen missä tietty julkisuuden henkilö tai puolituttu on juonut aamukahvinsa. On vapauttavaa viettää aikaa todella keskittyen ilman, että joka tauko venyy 20 minuutin mittaiseksi somehetkeksi. Kävi lopulta niin, että joka perjantaille suomani tunnin someaika enemmän ahdisti kuin ilahdutti.

Toisaalta on paljon asioita, joita kaipaan. Kissameemejä ja videoita ystäviltä, ajatuksia herättäviä avauksia… Siksi en usko, että tulen koskaan olemaan ihminen, joka hylkää sosiaalisen median kokonaan. Viimeiset 40 päivää ovat kuitenkin osoittaneet, että asioita arvostaa, kun niistä luopuu vähäksi aikaa.

Paasto on ollut minulle ennen kaikkea uudistumista uskossa. Tässä prosessissa on auttanut se, että minulla on ollut joka päivässä aikaa lukea hengellistä kirjallisuutta ja viettää aikaa rukouksessa. Olen varannut aikaa Jumalalle ja pysähtynyt kaiken kiireen keskellä. Se on tapa, jota aion jatkaa myös paaston jälkeen.

Jumala on puhunut minulle paljon levosta. Tajusin aika nopeasti, että kävin iltaisin ylikierroksilla siitä, etten ollut levännyt päivän aikana ollenkaan. Olenkin nyt paaston ajan opetellut ottamaan lepohetkiä. Joskus ne ovat pitempi lounastauko, kävely ulkona tai yksinkertaisesti kattoon tuijottaminen.

Pitkä paasto on ollut niin palkitseva, että tulen todennäköisesti viettämään aikaa myös virallisten paastonaikojen ympärillä paastoamalla asioista, jotka vievät fokusta pois levosta ja Jumalasta. En tavoittanut sellaista mielen askeesia, jota lähdin tavoittelemaan, mutta olen kyllä matkalla kohti sellaista.

Kirjoittaja on paastoamisen historiaan perehtynyt historian jatko-opiskelija