Kolumni: Anteeksi, kuinka?
”Äidinkielen oppitunnilla hieman joutuu kysymään anteeksikuinkaa, kun lapsi korvaa aivan kelpo sanoja finglishillä”. Kielen olemusta pohtii kolumnistina aloittava opettaja Sampo Määttä.

En ole ihan varma, ovatko otsikon sanat lainasanoja. Lainasanat ovat nimensä mukaisesti muista puhutuista kielistä suomeen kieleen lainattuja. Erityisesti ruotsista, saksasta, englannista ja venäjästä on jo vuosisatojen ajan totuttu nappaamaan sanoja kielipelimme ymmärryksen jakamiseksi.
Kuinka alkuperäistä suomen kieli ylipäätään voi olla? Puhumme sujuvasti internetistä, globalisaatiosta ja sosiaalisesta mediasta, jotka kaikki muovaavat kieltämme omalla tavallaan.
Kuinka alkuperäistä suomen kieli ylipäätään voi olla?
Siitä on aikaa, kun jossain Volgan mutkassa alettiin mongertaa kantakieltä. Siitäkin on aikaa, kun murrealueet Suomessa kehittyivät. Varmasti jo muinaiset karjalaiset raapivat niskaansa yrittäessään ymmärtää vaikkapa länsimurretta säkättävän sanomisia. Ja siitä on aikaa, kun Raamatun käännöstyö latinasta uskonpuhdistuksen myötä aloitettiin.
Osa kielen kehityksestä tapahtuu tarkoituksellisesti ja tavoitteellisesti, esimerkkinä viimeisin mainitsemani. Onhan se etu, jos pastori saarnaa latinan sijasta suomeksi. Usein kieli muotoutuu siinä sivussa, kun Suomenniemellä ja syvempänä sisämaassa yritämme ymmärtää toisiamme.
Silti äidinkielen oppitunnilla hieman joutuu kysymään anteeksikuinkaa, kun lapsi korvaa aivan kelpo sanoja finglishillä: ”Jos sää invaat mut sun partyyn, mää luppaan etten liivaa ja mää voin näyttää sulle mun legeskinit.” Se on englannin sekaista suomea, tässä tapauksessa englanninkielisestä pelimaailmasta lainattuja sanoja suomalaisella lauserakenteella ja affikseilla.
”Jos sää invaat mut sun partyyn, mää luppaan etten liivaa ja mää voin näyttää sulle mun legeskinit.”
Ihmisen biologian tunnilla joudun opettajana artikuloimaan ”äääänenmurrrros”, jotta lapsi korvaisi sanavarastostaan trendikkään voicecrackin.
Kehittyykö kieli vai taantuko se? Luovutammeko jotakin pois vai saammeko jotain lisää?
Jos näitä liikaa pohtii ja pyrkii puhtaaseen alkukantaisuuteen ja turpeen juurevuuteen, voi vaarana olla, että suissamme luiruava lihas ajetaan tuppeen.
***
Kolumnistin esittely omin sanoin
Olen luokanopettaja. Annan lukuläksyjä. Olen perheenisä. Kuittaan lukuläksyjä. Olen vanhempainvapaalla. Keitän puuroa. Syön puuroa. Syötän puuroa. Soitan kitaralla Cavatinan ja Elefanttimarssin. Kerran laitettiin yksitoista pehmolelua sohvalle jonoon. Viimeisten säkeistöjen kohdalla marssi oli jo melko laiskaa. Otan omaa aikaani ja kirjoitan proosaa. Kirjoitan muutaman kolumnin. Jos niihin saisi jotenkin hyvää mieltä. Olen vapaalla. Luen kirjaa. Opetan ensiaskelia. Enimmäkseen olen.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.