Kolumni: Diakonia kuuluu myös sinulle

Syyskuun 2. päivä vietetään diakonian viran päivää eli D-dayta. Diakonian virka on yksi kirkon vihkimysviroista.

Kun kerron olevani diakoniatyöntekijä, minulta usein kysytään, mitä työhöni kuuluu. Tähän on vaikeaa vastata lyhyesti. Usein kerron, että työni on auttaa ja tukea haastavissa elämäntilanteissa olevia.

Tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen.

Diakonian kohtaamisissa taustalla voi olla esimerkiksi yksinäisyyttä, sairautta, surua, päihdeongelmia, talous- tai ihmissuhdehaasteita.

Erityisesti nousee esiin yksinäisyys. Kaikilla ei ole ympärillään merkityksellisiä ihmisiä ja arkiset kohtaamiset ovat vähissä.

Yksinäisyys koskettaa kipeästi, sillä jokaisella on tarve tulla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi. Yksinäisyyden taustoja pohtiessa nousee mieleen kysymys: olemmeko unohtaneet läsnäolon ja kohtaamisen merkityksen arkikiireissä tässä älylaitteiden maailmassa?

Me diakoniatyöntekijät teemme diakoniatyötä virkamme puolesta, mutta diakoniaan on kutsuttu jokainen. Diakonia kuuluu kaikille, jokainen on kutsuttu auttamaan lähimmäistä.

Voimme jokainen harjoittaa diakoniaa omassa lähipiirissä sekä kohtaamisissa ja olla vähentämässä yksinäisyyttä. Se voi olla vaikka naapurin tervehtimistä, kuulumisten kysymistä, oven avaamista sekä siivous- tai kauppa-apua. Pieniä juttuja.

Diakoniaan voi osallistua myös tekemällä vapaaehtoistyötä seurakunnassa tai järjestössä. Vapaaehtoistyö tuo usein elämään merkityksellisyyttä ja uusia ystäviä.

Diakonia on vastuun kantamista ja välittämistä yhdessä, toinen toistemme rinnalla kulkien. Diakoniatyön ydintä ovat kohtaamiset ja haluan olla niissä välittämässä toivon näköaloja sekä viestiä siitä, että kaikesta voi selvitä.

Saamme aina kääntyä Jumalan puoleen rukouksin ja luottaa Hänen turvaansa ja apuunsa kaikissa elämämme vaiheissa.

Kirjoittaja on yksi Karjasillan seurakunnan diakoniatyöntekijöistä