Kolumni: Joulumuistoja kotoa ja koulusta

On ihana asia, että joulu on juuri tähän aikaan vuodesta. Saamme nauttia tapahtumista, jouluvaloista ja joulumusiikista. Tuntuu, että joulun sanoma tulee erityisen lähelle luonnon pimeyden keskellä. Ja joulun jälkeen päivät alkavat taas pidentyä.

Jouluun liittyy paljon muistoja. Toivottavasti joulua ei häivytetä ihmisten elämästä satuolentojen ja viihteen alle.

Pari vuotta sitten poikani kertoi palanneensa hämmentyneenä tyttärensä päiväkodin juhlasta. Juhlassa ei sanallakaan mainittu joulun varsinaista juhlavierasta. Laulettiin laulukin ”Joulupuu on rakennettu”, mutta vain kaksi ensimmäistä säkeistöä. Ikään kuin vietettäisiin jonkin henkilön syntymäpäiviä, mutta merkkihenkilö ei saisi itse tulla juhlaan, eikä häntä saisi ollenkaan mainita.

Lapsuudessa elämä oli hyvin vaatimatonta, mutta jostain äiti ja isä loihtivat jouluksi monenlaisia herkkuja.

Koulun joulujuhla oli yksi huippuhetki. Kovasti harjoiteltiin lauluja ja joulukuvaelmaa. Jännitettiin, kuka pääsee Joosefiksi, kuka Mariaksi. Kuka lukee jouluevankeliumin ja kuka saa lausua joulurunon.

Koko kylän väki oli paikalla, kun odotettu ilta saapui. Illan lopuksi saapui joulupukki. Isäni toimi joulupukkina vuosikymmeniä. Hän otti roolin vakavasti.
Joka vuosi pukilla oli joku ajankohtainen aihe. Ehkäpä huikein esitys oli, kun hän hyvin monimutkaisen näköisellä laitteella otti yhteyttä avaruuteen asti ja keskusteli sujuvasti Juri Gagarinin kanssa. Kyllä siinä väki sai arvuutella, mikä on totta ja mikä fiktiota.

Meillä ei ollut autoa. Kerran päätimme veljeni kanssa lähteä joulukirkkoon kävellen. Matkaa oli 25 kilometriä. Varmuuden vuoksi emme nukkuneet ollenkaan ja lähdimme jo kolmelta aamuyöllä taivaltamaan.

Menomatka sujui mukavasti kirpakassa pakkassäässä tähtitaivaan alla. Ehdimme ajoissa lämpimään kirkkoon. Alku meni hyvin, kun piti nousta välillä seisomaan. Mutta kun saarna alkoi, Osvald-papin jykevä ääni vähitellen vaimeni ja nukahdimme molemmat kirkon penkkiin.

Siunattua ja muistorikasta joulun aikaa kaikille.

Kirjoittaja on kempeleläinen kirkkovaltuutettu ja pappa