Kolumni: Välitä itsestäsi, kiltti tyttö

Ongelmanuori. Nuori, jolla on ongelmia. Koulu ei kiinnosta tai se ei suju.

Ongelmalliseksi ei koeta nuorta, joka harrastaa tai opiskelee vapaa-aikansa, osallistuu vapaaehtoistyöhön tai on koulussa aktiivinen menestyjä.

Tunnollisuus, kiltteys ja ahkeruus ovat valtavan arvostettuja piirteitä yhteiskunnassamme. Näiden ominaisuuksien puute herättää närää, ja niiden ilmentymä on osa stereotyyppista kuvaa ihannenaisesta. Puhutaan niin sanotusta ”kiltin tytön leimasta”.

Kiltti tyttö menestyy koulussa, tekee tunnollisesti kotityöt ja on kovin vaivaton vanhemmilleen ja muille aikuisille. Kiltti tyttö on aina järkevä ja ajattelee muita.

Kouluterveyskyselyn mukaan korona-aika on on lisännyt nuorten pahaa oloa. Nuoret kokevat aiempaa enemmän ahdistusta ja uupumusta.
Erityisesti kyselyssä korostui kasvanut tyttöjen kokema yksinäisyys ja uupumus. Siinä missä osa nuorista putosi etäopiskelun myötä kokonaan kelkasta, toinen ääripää opiskeli kellon ympäri.

Kiltit tytöt tekevät auttamisen hankalaksi, sillä he itse eivät näe, että ongelmaa olisi.

Media huutaa mielenterveyspalvelujen ja ammattiauttajien kriisiytymistä: Miksi kiltti tyttö vaivaisi aikuista koska on ”vähän uupunut”?
Ongelmaa ei ole, koska perinteiset ongelman mittarit – koulumenestys, kaverit, vanhempien huoli – eivät hälytä.

Väsyminen ja uupuminen kuuluvat asiaan. Kunhan tämän koulutehtävän tai vastaavan saa pois alta, sitten helpottaa. Tämä ajattelumalli urautuu ja uuvuttava ajatusten aitajuoksu vain jatkuu.

Tunnollisia tyttöjä voisi vastuuttaa hoitamaan itseään. Lepo kuuluu asiaan, jos haluaa menestyä. On palveltava myös itseään, että jaksaa palvella muita. Välillä on oltava vaivaksi, vaikka se olisi ”kilttiä”.

Jos sinä, lukija, olet ollut nuorena kiltti ja hiljainen tyttö, mitä sinä olisit halunnut, että sinulle olisi silloin sanottu?

Kirjoittaja on entinen kiltti, hiljainen tyttö