Lastenraamatuilla on eroja – osan kertomuksia on muokattu liikaa

Moni suomalainen lapsi saa ensikosketuksensa raamatunkertomuksiin lastenraamattujen kautta.

Monelle aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että mikään taho ei järjestelmällisesti valvo lastenraamattujen sisältöä. Toisinaan lapsille suunnattuja raamattuja on muokattu niin paljon, että kertomusten sisältö muuttuu oleellisesti. 

Lastenraamatut ovat kuvitettuja raamatunkertomuskirjoja, joissa Raamatun kertomukset on muokattu lapsille sopiviksi. 

– Kertomuksellisuudella siirretään eteenpäin kristillisyyden ydintä. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia lastenraamattujen kertomukset ovat, sanoo teologian tohtori ja pappi Kaisa Puustinen. 

– Nämä lapsille tuotetut versiot Raamatusta ja sen kertomuksista määrittävät pitkälti sitä, kuinka lapsi suhtautuun Raamattuun ja raamatunkertomuksiin myös myöhemmin elämässään.

”Lapsi kyllä kestää kertomusten konfliktit”

Puustinen väitteli keväällä 2020 tohtoriksi tutkien lastenraamattujen sisällön vastaavuutta Raamatun kertomuksiin. Hän havaitsi, että monesti kertomuksista lyhennetään niin, että ne päättyvät onnelliseen loppuun. 

Kertomuksista rajataan pois osia, jotka sisältävät konfliktin. Esimerkiksi Vanhan testamentin Joonan kirjasta jätetään usein pois kohta, jossa Joona suuttuu Jumalalle. Uuden testamentin tuhlaajapoikakertomuksessa jätetään kertomatta, kuinka tuhlaajapojan veli suuttuu isälleen.

Puustisen mielestä tällaisella tekstin typistämisellä ei niinkään ole tarkoitus suojella lasta vaan aikuista: 

– En ole aivan varma, pystyvätkö aikuiset itse käsittelemään lasten kanssa raamatunkertomusten ristiriitatilanteita. Luottaisin kuitenkin siihen, että lapsi ne kestää, kunhan aikuinen tarvittaessa avaa ja taustoittaa niitä lapselle. 

Puustisen mukaa toisinaan kertomuksiin myös sisällytetään alkuperäiseen kertomukseen kuulumatonta moraalis-eettistä tai pedagogista materiaalia, joka vääristää alkuperäisen raamatunkertomuksen sisällön.

Alkuperäinen sanoma ei saisi muuttua

Lapsille tarkoitetut raamatut kuvitetaan ja muokataan vastaamaan kohderyhmän vastaanottokykyä. Mitä pienemmille lapsille kertomusta välitetään, sitä enemmän lyhennetään ja yksinkertaistetaan. 

– Muokkaamalla ei kuitenkaan saisi muuttaa kertomusten olennaisinta sanomaa, Puustinen korostaa. 

– Jos lapsena omaksuu kertomuksia, jotka eivät kaikilta osin pidäkään paikkaansa, niitä on vaikea liittää myöhemmin oppimaansa.

Puustinen valitsi väitöskirjatutkimukseensa 36 lastenraamattua.

– Osa on käännöksiä, osa alunperinkin suomeksi kirjoitettuja. Ihan valtavan paljonhan niitä on.  Joukossa oli myös tosi hyviä käännöksiä ja tosi elävää tekstiä. Osa lastenraamatuista kristallisoi raamatunkertomusten ydinajatuksen paremmin kuin kirkkoraamattu.

Aikuisen kannattaa silmäillä kirjaa

Puustisen mielestä lastenraamattu kannattaa hankkia niin, että sen sivuja pääsee ostohetkellä lehteilemään.  Puustinen kiinnittäisi huomion erityisesti kolmeen seikkaan: 

– Onko teksti hyvää suomen kieltä? 

– Eteneekö kerronta loogisesti vai onko siinä outoja aukkoja? Ymmärrätkö itse lukemasi? Jos et itse pysy juonessa mukana niin ei pysy lapsikaan. 

– Entä millaista on lastenraamatun teologia: onko peruskertomus sama kuin Raamatussa vai tehdäänkö tekstissä johtopäätöksiä, jotka eivät ole ollenkaan Raamatusta peräisin?

Lastenraamattuja on Puustisen mielestä tarpeen tutkia lisää. 

– Tieteellisestä näkökulmasta olisi syytä tarkastella esimerkiksi sitä, minkälainen Jumala-kuva lastenraamatuista välittyy ja toisaalta myös: millainen on se ihminen, jonka Jumala luo omaksi kuvakseen.