Hartaus 3. adventtisunnuntaille 11.12.

Tilaa tärkeimmälle

Monessa kodissa tehdään perusteellisimpia siivouksia suurta juhlaa, joulua varten.

Minua se ei nyt huvita.

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen joutunut tekemään isoa raivausta ihmisten, asioiden ja tavaroiden osalta.

Usean läheisen ihmisen kuolema pysäyttää perusasioiden äärelle. Mikä on oleellista, tarpeellista ja todella tärkeää? Keräilijäystäväni täyttä asuntoa katsoessani, ja tyhjentäessäni sisareni kotia jäin miettimään, mitä turhaa ja tarpeetonta säilytän itse. Mistä voisin luopua ja laittaa kiertoon? Mitä minä jätän jälkeeni? Onko näistä minulle tärkeistä tavaroista jotakin iloa aikanaan jäljelle jääville?

Jouluun valmistautuessa oleellista ei ole kodin puhtaus, valojen määrä ja joulukalenterin herkut tai muut niin sanotut maalliset murheet.

Johannes Kastaja kehottaa meitä tarkastelemaan ja puhdistamaan omaa sydäntä sekä mieltä.

Kiireisen arjen keskellä ei ole helppoa pysähtyä laittamaan syrjään vääriä ajatuksia ja tekoja. Oman sisimmän kohtaaminen ja suursiivous vaatii aikaa sekä voimia. Eikä kaikkia omia löytöjä ja oivalluksia ole helppoa kohdata tai käsitellä.

Kolmannen adventin rauhan kynttilän äärellä on hyvä pysähtyä vähän pidemmäksi aikaa. Rauhaa itselle, rauhaa läheisille, rauhaa maailmalle ja rauhaa joulun ja sen ilosanoman tulla.

Johannes Kastaja kehottaa ottamaan vastaan taivaallisen rauhan, jonka Jumala meille Jeesuksessa, joulun lapsessa tarjoaa. Toivottavasti adventtikynttilöiden lisääntyvä valo muistuttaa myös sinua tänä vuonna tästä mahdollisuudesta sovintoon ja rauhaan.

Mono Kuoppala
projektipäällikkö, Oulun tuomiokirkkoseurakunta

4. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 85:9–14
1. lukukappale: Mal. 3:23–24
2. lukukappale: 2. Piet. 1:19–21
Evankeliumi: Matt. 11:11–19 tai Joh. 1:35–37

Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa – joulupaastossa.

Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan.

Ps. 85:9–14
Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.
Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen –
älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!
Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat,
ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat,
oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
Uskollisuus versoo maasta
ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän,
maa antaa satonsa.
Herran edellä kulkee oikeus,
se valmistaa tien Herralle.

Mal. 3:23–24
Kuulkaa!
Ennen kuin tulee Herran päivä,
suuri ja pelottava,
minä lähetän teille
profeetta Elian.
Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen
ja lasten sydämet isien puoleen.
Silloin en tuomitse maata perikatoon,
kun tulen.

2. Piet. 1:19–21
Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

Matt. 11:11–19
Jeesus sanoi:
    ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
    Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”

TAI

Joh. 1:35–37
Seuraavana päivänä Johannes oli Betaniassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.