Kun on menettämässä läheisensä, on luonnollista surra. On luonnollista pelätä. On luonnollista itkeä. Mutta on hyvä myös nauraa, muistuttaa Karin Mariola.

Kostoa hautovat voivat joutua jopa vuosiksi oman katkeruutensa ja vihamielisyytensä vangeiksi. Anteeksiannon kautta on kuitenkin mahdollista päästä vapaaksi, kirjoittaa Karin Mariola.

Pahinta, mitä lauman jäsenelle voi tapahtua, on joutua eristetyksi ja jäädä yksin. Empatia on rohkeutta haastaa ryhmäpaine ja seistä syntipukin rinnalla, kirjoittaa Karin Mariola.

"Kiusattukin voi nauraa nimittelijöiden mukana, vaikka oikeasti tekisi mieli itkeä. Niin pieni ekaluokkalainenkin teki. Kunnes opettaja puuttui asiaan." Kolumnistimme Karin Mariola toteaa, että kiusaamisen ennaltaehkäiseminen ja siihen puuttuminen on aikuisten vastuulla.

Elämä voi heittää meistä jokaisen pimeään kellariin. Kaunein huomionosoitus, jonka toiselle voi antaa, on keskittyä häneen. Nähdä hänet. Sillä juuri pimeässä nähdyksi tulemisen tarve on suurin, toteaa Karin Mariola.

Karin Mariola iloitsee siitä, että hänen lapsuutensa iloton kirkko on muuttunut. Tuntea saa näyttää ja lapsen nauru ei ole enää syntiä.