Kolumni: Kaikki kivet syntipukin reppuun

Se alkaa hiipien. Puheensorina vaimenee, kun liityt seuraan; merkitseviä katseita, väkinäisiä hymyjä, eristämistä, unohtamista. Sieltä täältä kuulet ikäviä asioita, jotka on liitetty sinuun.

Mitä on tapahtumassa?

Kun reppuusi on saatu riittävän monta kiveä, voidaan oikeuttaa tekoja, jotka ilman syntipukkileimaa eivät olisi mahdollisia.

Pahinta, mitä lauman jäsenelle voi tapahtua, on joutua eristetyksi ja jäädä yksin. Tulla nöyryytetyksi ja menettää arvokkuutensa.

Syntipukki-ilmiö tunnetaan jo Vanhasta testamentista. Muun muassa Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa uhrataan eläimiä ihmisten syntien sovittamiseksi. Uhrieläimen tarkoitus oli vertauskuvallisesti puhdistaa yhteisö synneistään.

Syntipukiksi voi joutua kuka tahansa: epäsuosioon joutunut työkaveri, kadehdittu menestyjä, ryhmässä poikkeavia mielipiteitä esittävä. Myös kokonainen kansa tai ryhmä voi joutua syntipukiksi.

Nöyryytyksistä vapaata turva-aluetta ei ole. Nöyryyttäminen ja arvokkuuden menettäminen voi tapahtua missä tahansa, missä ihmiset kohtaavat.

Kun syntipukki on nimetty, se vapauttaa muut vastuusta. Silloin ei tarvitse pohtia, mistä kenties työyhteisön ongelmat johtuvat. Huonot tulokset työtyytyväisyysmittareissa. Ryhmän jännitteet ja kiistat. Työpaikan pahoinvointi, sairauslomat ja kiusaaminen. Suvun vuosia jatkuneet riidat.

Hetkeksi ongelmat saattavatkin olla poissa. On helpottavaa, kun sekä omat että ryhmän vaikeudet on projisoitu yhteen henkilöön.

Syntipukki on saanut taakan kannettavakseen. Uhraus on tehty ja yhtenäisyys on saavutettu. Kuinka oikeassa me kaikki olemmekin olleet!
Ongelmien kanavointi yhteen ihmiseen tuo harvoin ongelmiin ratkaisua.

Nöyryytyksistä vapaan turva-alueen luo vain empatia. Se on rohkeutta haastaa ryhmäpaine ja seistä syntipukin rinnalla.

Kirjoittaja on oululainen vapaa toimittaja