Ääneen lukeminen voi pelottaa nuorta

Uuden testamentin kirjoitukset syntyivät kristillisen ajanlaskun ensimmäisenä vuosisatana. Kieli on muuttunut ajan kuluessa. Sujuuko vanhahtavia sanoja ja kielikuvia sisältävän Raamatun lukeminen rippikoulunuorilta?

Sanna Nissinen : Raamatun lukeminen sujuu ehkä helpommin itsekseen hiljaa kuin yhdessä ääneen. Joskus ääneen lukemista hankaloittaa esimerkiksi lukihäiriö, mutta myös jännitys ja ujous. 

Olen huomannut, että en itse halua kaikissa tilanteissa luetuttaa ääneen nuorilla Raamattua, sillä en halua kenenkään kokevan siitä ahdistusta. Tämä liittyy varmasti omiin kokemuksiini nuorempana: ääneen lukeminen oli minusta silloin pelottavaa. 

Pienemmissä nuorten ryhmissä, vaikkapa isosten ”raamiksissa”, luetaan yhdessä ääneen tekstejä, mutta silloinkin huomioidaan se, että osalle lukeminen on vaikeaa.

Iida Glumoff : Osalta sujuu, mutta kaikilta ei, ja tämä pitää ottaa huomioon aina, kun työskennellään Raamatun kanssa. Rippikoulun klassikkotehtävä on Jeesuksen vertauksien soveltaminen nykypäivään näytelmän avulla. Vaikka tehtävässä on kyse paljon muusta kuin lukemisesta, niin se vaatii yllättävän syvällistä vertauksen tulkintaa ja luetun ymmärtämistä. Tähän jokainen ryhmä vaatii melkoisesti apua.  

Rippikoulussa on ajat sitten lopetettu tapa lukea Raamattua ääneen vuoron perään. Monella nuorella on lukivaikeus ja silloin ääneen lukeminen on hankalaa ja epämiellyttävää. Hartauksissa ja oppitunneilla Raamattua luetaan myös ääneen, mutta aina niin, että lukija on vapaaehtoinen.

Helpottavatko uudet raamatunkäännökset Raamatun lukemista ja ymmärtämistä?

Sanna Nissinen: Rippikoululaisille jaetaan painettu versio vuoden 1992 Raamatun käännöksestä. Yritän suosia sen lukemista, jotta nuori oppisi sitä käyttämään. Mahdollisuus kuunnella Raamattua antaa vaihtoehdon lukemiselle ja joillekin se avaa uuden tavan oppia kirjan sisältöjä.

Raamatun uudet käännökset ovat tärkeitä ymmärtämisen kannalta, sillä kieli muuttuu ihmisten mukana. Itse tykkään välillä käyttää työssäni selkoraamattua sekä lastenraamattua. Niissä kieli on ymmärrettävämpää ja helpommin käsitettävää. 

Iida Glumoff: Tuoreimmasta, viime vuoden lokakuussa julkaistusta Uuden testamentin käännöksestä, ei ole edes tulossa painettua versiota, joka voisi toimia rippiraamattuna. Se on rippikoulun kannalta sääli, koska olen kokenut uuden käännöksen huomattavasti kieleltään nuorisoystävällisempänä. 

Syntyykö nuorten kanssa helposti juttua kirjoista ja lukemisesta?

Sanna Nissinen: Lukeminen ei ole ehkä enää niin yleistä kuin aiemmin, mutta onneksi lukuharrastusta yhä on. Itse olen aina tykännyt lukea paljon ja sen vuoksi mielelläni kyselen nuorilta kirjoista.

Olen huomannut, että äänikirjat ovat nuorten mieleen. Aina ei kuulokkeissa soikaan musiikki, vaan meneillään on matka kirjan parissa. Itse kuuntelen ja luen jonkin verran nuorille suunnattua kirjallisuutta. Mitä suosittelisit lukemaan tai kuuntelemaan? Sillä kysymyksellä on helppo lähteä liikkeelle. 

Olen toisinaan hämmästellyt, kuinka paljon ja monipuolisesti kuudesluokkalaiset lukevat. Parhaat lukusuositukset tulevat joskus heiltä.

Iida Glumoff: Aika harva nuori ilmoittaa lukemisen tai kirjat harrastuksekseen, mutta ne, jotka lukevat, lukevat paljon. Harvemmin kirjoista tulee puhuttua, mutta kysyin nuorilta lukuvinkkejä ja tällaisia sain: Tähtiin kirjoitettu virhe, Muumipapan uroteot, Throne of Glass, Lumikki-trilogia sekä Minä, Simon, Homo Sapiens.

Sanna Nissinen lukee videolla Raamatusta yhden lempitekstinsä Psalmeista: