Kolumni: Aurinkorannikko hiljenee kesäksi

Talvi on taittunut hyvinkin jo kesäksi täällä Espanjassa, viime päivien lämpötilojen perusteella myös siellä Suomessa. 

Auringon valon ja lämmön vaikutus on kyllä ihmeellinen, sillä sosiaalinen media räjähti iloisista ja onnellisista päivityksistä. Kaikki energiahan on peräisin auringosta, kuten tyttäreni koulukirja minua muistutti valmistautuessamme ympäristöopin kokeeseen.

Kävimme tyttäreni kanssa vapun seutuvilla Suomessa. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa äitiä sekä muuta perhettä ja ystäviä. 

Oli myös ihanaa päästä kokkaamaan. Olemme tyttäreni kanssa eläneet reilun kuukauden Espanjassa remontin ja muuttolaatikoiden keskellä ilman keittiötä. 

Olen kiitollinen siitä, miten hyvin remontti vieraassa maassa on mennyt, kiitos luotettavan ja ammattitaitoisen verkoston. Paikalla on remonttimiehiä Espanjasta, Ranskasta ja Kolumbiasta, kaikki äärettömän ystävällisiä ja auttavaisia. Täällä Fuengirolassa asuu yli sata kansallisuutta. Monikulttuurisuus näkyy ja kuuluu kaikkialla, se on mieletön rikkaus.

Pikkuhiljaa suomalainen yhteisö alkaa hiljentyä kesäksi. Turistikirkon toiminta on jo kesätauolla, Aurinkorannikon suomalainen seurakunta vielä ylläpitää toimintaansa. 

Tyttäreni on lapsikuorossa, joka esiintyy vielä ennen koulujen loppumista seurakunnan jumalanpalveluksessa. Täällä on mukavasti mahdollisuuksia harrastaa suomen kielellä. Kuoron lisäksi tyttäreni aloitti taidekoulun ja syksyllä on mahdollisuus aloittaa pianotunnit. 

Espanjaa opiskelemme työn, koulun ja muun touhun lomassa. Yllättävän hyvin sillä jo pärjäämme, mutta on mukavaa, kun voi harrastaa myös omalla äidinkielellään. Itse aloitin pitkästä aikaa pilatesjoogan suomalaisessa ryhmässä.

Kesän aikana pitäisi elvyttää ruostuneita taitojani haitarin- ja pianonsoitossa, jotta voisin säestää laulajia syksyllä turistikirkolla.

Kirjoittaja on Aurinkorannikolla hyväntekeväisyysorganisaatiossa työskentelevä ekonomi