Kolumni: Luomisen rieha

Miksi kirkkoa kiinnostaa sinun seksielämäsi? No siksi, että seksuaalinen lisääntyminen on yksi luomisen suurista ihmeistä ja evoluution fantastinen työkalu. Jopa ateistitiedemies Richard Dawkins sen tunnustaa (”The greatest show on Earth”). Seksi on lähes yhtä vanha kuin aitotumalliset solut.

Suvullisen lisääntymisen suuri etu on siinä, että pienellä jälkeläismäärällä voi populaatioon syntyä suuri määrä erilaisia perinnöllisen informaation yhdistelmiä.

Muuttuvissa olosuhteissa jotkin yhdistelmät – myös sellaiset, jotka sisältävät mutaatioiden ja geenikahdentumisten tuottamaa uutta informaatiota – pystyvät selviämään paremmin kuin suvuttomassa lisääntymisessä. Tällainen populaatio hyötyy ominaisuuksien kirjosta, mutta myös sietää haitallista geneettistä kuormaa.

On olemassa sieniä, joilla on jopa kymmeniä tuhansia sukupuolia eli geneettisesti tai epigeneettisesti määräytyneitä lajin sukusolutyyppejä, jotka voivat lisääntyä keskenään. Selkärankaisille on kehittynyt kuitenkin vahva dikotomia, sukupuolia on kaksi.

Tämä ei tarkoita, etteikö sukupuolisia piirteitä tai kokemuksia olisi suuri kirjo, mutta lisääntymisen ja evoluution kannalta ihmisen kaksi sukupuolta ovat fakta.

Mutta ehkä tämä luonnon huikea näytelmä, luomisen rieha, ei riitä vastaukseksi alussa esitettyyn kysymykseen. Kirkon avioliittonäkemyksistä keskustelu on ulkopuolisten keskustelua, jos Jumalan sanallisella ilmoituksella ei ole siinä sijaa.

Johanneksen evankeliumi samaistaa ihmiseksi tulleen Jumalan ja ilmoituksen eli Sanan, joka siis tuli lihaksi, tähän maailmaan, sen osaksi ja kuitenkin erilliseksi. Jo Vanhan testamentin profeetallinen ilmoitus tuli usein ihmisten hahmossa tai fyysisen toiminnan kautta. Ilmoitus tapahtui ja kohdistui luotuun. Se valitsi jotakin luomakunnasta.

Siis mitä muuta kristillinen avioliitto voi olla kuin Sanan lihaksi tulemista aitotumallisten evoluutiossa? Kirkko on siitä syystä kiinnostunut – ole sinäkin!

Kirjoittaja on biokemisti ja toimii tutkijatohtorina Oulun yliopistossa