Kolumni: Sä rukoilet näin ja mä rukoilen näin

”Sä rukoilet näin.” Poika asettaa kämmenet eteensä ylöspäin. ”Mä rukoilen näin.” Hän jatkaa ja laittaa kädet ristiin. ”Molemmat on hyviä.” Siinä eritrealaistaustaisen ja somalialaistaustaisen lapsen välinen uskontodialogi koulun käytävällä. Lapset ovat parhaita opettajia tässäkin.

Tämän ja muiden opettajan työssä saamani oppien pohjalta oli hienoa saada osallistua USKOT-foorumin järjestämään Uskontoasioiden neuvottelukunnan kokoukseen, joka järjestettiin Helsingissä syyskuussa. Kokoukseen osallistui noin 30 edustajaa seitsemästä eri uskonnollisesta yhteisöstä. USKOT-foorumi ry:n tavoitteena on edistää uskontojen välistä vuoropuhelua, yhteistyötä ja keskinäistä kunnioitusta.

Puheenvuoroista kävi selväksi, että vastakkainasettelu on lisääntynyt. Tästä on seurauksena, että etniseltä taustaltaan erinäköiset ihmiset joutuvat kohtaamaan yhä enemmän avointa nimittelyä ja solvausta esimerkiksi työssään. Häirintä on lisääntynyt ja pelon ilmapiiri on saanut valtaa.

Gazan sodan myötä Suomessa asuvat juutalaiset ja muslimit ovat joutuneet vihapuheen ja -tekojen kohteiksi, vaikkei heillä tietenkään ole yksilöinä eikä yhteisönä osaa eikä arpaa Gazan sotaan.

Tilaisuudessa oli puhumassa muun muassa Jenita Rauta poliisiammattikorkeakoulusta. Hän tutkii poliisin tietoon tulleiden viharikosten määriä.

Uskonnollisilla yhteisöillä on merkittävä rooli hyvien väestösuhteiden rakentamisessa ja yhteiskuntarauhan säilymisessä.

Hänellä oli vankka näkemys siitä, että uskonnollisilla yhteisöillä on merkittävä rooli hyvien väestösuhteiden rakentamisessa ja yhteiskuntarauhan säilymisessä. Uskonnolliset yhteisöt luovat yhteisöllisyyttä. Erilaisten yhteisöjen välinen vuoropuhelu rakentaa luottamusta ja hälventää ennakkoluuloja.

Lapsille ei merkitse, mihin uskontoon kukin kuuluu tai on kuulumatta. Tärkeintä on ystävyys, oma paikka, turvallisuuden tunne ja luottamus. Voimme todeta erilaiset tavat, mutta ihmisyys meissä, yhteinen tila ja planeetta lopulta yhdistää meitä enemmän kuin eri tavalla uskominen erottaa.

Kirjoittaja on oululainen luokanopettaja ja kirkkovaltuutettu