Kolumni: Rakastavassa yhteisössä

Näinhän se on, ettei ole paratiisia maan päällä. Myös meitä Espanjassa asuvia suomalaisia korona on koetellut tämän vuoden puolella.

Varovaisuudestamme huolimatta sairastuimme mekin tyttäreni kanssa helmikuussa. Mitä lähimmäisenrakkautta saimmekaan kokea eristyksemme aikana. Sekä uudet että vanhat ystävämme tarjosivat auliisti apuaan. Mieletön yhteisöllisyyden tunne!

Toisten auttaminenhan tuo hyvää oloa myös auttajalle. Aina kaikki eivät hoksaa sitä tarjota, mutta kannattaa uskaltaa pyytää apua, ihmiset yleensä mielellään auttavat. Toisten auttamisestahan on Oulussa alkanut jopa EU-projekti, sen verran tärkeästä asiasta on kyse.

Kun olin koronan vuoksi fyysisesti heikossa kunnossa, en jaksanut pidätellä suruani isäni poismenosta. Tässäkin haluan kuitenkin nähdä koronan tuoneen jotain hyvääkin, sillä surutyö on joskus tehtävä. Surua ei voinut enää paeta, kun makasi sairaana ja väsyneenä kotona. Jos surua ei käsittele, ihminen katkeroituu. Surutyöni jatkuu toki edelleen.

Koronan vuoksi Espanjan julkinen terveydenhuolto tuli tutuksi. Ei sitä turhaan ole kehuttu. Lähes joka päivä lääkäri soitti ja kysyi vointiani. Pääsin tutkimuksiin. Koin olevani hyvissä käsissä. Ja kun ruokahalut koronan vuoksi katosivat, löytyi nurkan takana olevasta suomalaisesta kaupasta Nalle-puurohiutaleita. Ihana asia tämäkin.

Yksi tämän alueen parhaita asioita on aktiivinen seurakuntatoiminta. Turistikirkolla meidät on otettu lämpimästi vastaan osaksi yhteisöä. Minut on kutsuttu mukaan laulamaan iltatilaisuuksissa, tyttäreni käy seurakunnan nuortenilloissa ja jopa mieheni täällä hiihtolomalla ollessaan kutsuttiin säestämään ylistyslauluja pianolla. Pienessä seurakunnassa jokaisen on helppo löytää oma paikkansa. Tästä olen valtavan onnellinen.

Marja Forsblom on kauppatieteiden maisteri, joka työskentelee Espanjan Aurinkorannikolla hyväntekeväisyysorganisaatiolle