Paasto raivaa tilaa hengellisyydelle

Paasto on vanha kristillinen käytäntö, joka tunnetaan myös monissa muissa uskonnoissa.

Paastonaika alkaa laskiaissunnuntaita seuraavana keskiviikkona ja päättyy pääsiäisyön messuun. Kesto pituus viittaa Jeesuksen 40 päivää ja yötä kestäneeseen paastoon erämaassa.

Ortodoksisissa ja katolisissa maissa on tapana pidättäytyä lihan syömisestä laskiaisen ja pääsiäisen välillä. Luterilaiseen perinteeseen kuuluva paasto ei niinkään tarkoita ruoasta pidättäytymistä vaan paaston avulla tavoitellaan mielenmuutosta ja keskittymistä olennaiseen.

Paasto on omaa itsekkyyttä vastaan suunnattu kristillinen harjoitus.

Paaston aikana elämä yksinkertaistuu: hidastetaan vauhtia ja hiljennytään. Samalla annetaan tilaa hengellisyydelle. Paastossa raivataan tilaa rukoukselle, lukemiselle, messussa käymiselle ja hiljentymiselle.

Kristillinen paasto on pidättäytymistä joistakin etuoikeuksista tai nautinnoista. Se voi myös olla pyrkimystä yksinkertaiseen elämäntyyliin.

Paastoon liittyy myös katumus: ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan.

Ekopaasto kannustaa kestävään elämäntapaan

Suomessa on vuodesta 2012 alkaen vietetty vuosittain myös Ekopaastoa. Kampanja sai alkunsa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisestä ideasta.

Kampanja innostaa suomalaisia mukaan kestävän kehityksen huomioivaan elämäntapaan. Tarkoituksena on vahvistaa ihmisten luontosuhdetta tavalla, joka osaltaan auttaa myös hillitsemään ilmastonmuutosta ja lievittämään ilmastoahdistusta.

Tämän vuoden Ekopaastossa 22. helmikuuta – 8. huhtikuuta korostetaan toivon merkitystä ja yhteisöllisyyttä teemalla ”Arjen tekoja, toivon sanoja.”

Kirkkohallituksen ympäristöasioiden ja kestävä kehityksen johtava asiantuntija  Ilkka Sipiläinen on todennut, että ”ekopaaston tähtäyspisteenä ei ole oma napa ja sen ympärys, vaan päinvastoin katseen nostaminen ylös ja sen suuntaaminen laajemmalle”.

Tähän liittyy Sipiläisen mielestä ehkä suurin väärinkäsitys paastosta.

”Paasto ei ole vain sisäänpäin kääntymistä, vaan oman itsen tutkiminen saa katsomaan Jumalaa, muita ihmisiä ja luomakuntaa. Siihen Ekopaasto on oiva tapa.”