Kolumni: Kirkon korkea katto ja leveät seinät

Avioliittokäsitys on jakanut ja jakaa yhä edelleen kirkkoa. Keskustelua on käyty jo useiden vuosien ajan, mutta kaikkia tyydyttävää lopputulosta ei ole löydetty. Keskustelu jatkuu ja tuntuu jopa, että ratkaisua asiaan ei edes haluta.

Kirkon tulisi olla kaikille avoin. Tähän liittyy myös vahvasti avioliittokäsityksen muuttaminen kirkossamme.

Ratkaisuehdotuksena paras olisi oman mielipiteen vapaus. Tällä hetkellä kirkko ei hyväksy kuin yhden mielipiteen asiasta, ja se on mielestäni väärin.

Pappien tulisi saada vihkiä saman sukupuolisia pareja, mutta myös kieltäytymiseen tulisi olla mahdollisuus.

Keskustelu avattiin jälleen, kun Korkeimman hallinto-oikeuden päätös tuli julki. Keskustelu on aina tarpeen, mutta keskustelussa tulisi päästä lopputulokseen. Ratkaisua odottavat niin seurakuntalaiset, seurakunnan päätöksentekijät kuin työntekijät.

Olemme päätyneet vuosien aikana vain yhteen ratkaisuun. Se ei ole tyydyttänyt kaikkia, eikä näin ollen ole ratkaissut ongelmaa.

Kirkkoa odottaa nurkan takana useita isoja päätöksiä vaativia ongelmia. Tuntuu, ettemme voi ratkaista jäsenkatoa tai seurakuntien talousongelmia, ennen kuin olemme tehneet periaatepäätöksen avioliittokäsityksestä.

Kirkon ja myös avioliittokäsityksen lähtökohtana tulee olla korkea katto ja leveät seinät. Erilaiset näkemykset on hyväksyttävä, puolin ja toisin.

Olemmeko valmiita tekemään kipeitä ja koviakin ratkaisuja, jotta voimme pelastaa kansankirkon merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa? Jäseniä eroaa kirkosta puolin ja toisin, ovi avautuu enemmän ulos kuin sisään. Voimmeko yhteisenä rintamana – omia ja toisten näkökulmia arvostaen – lakata riitelemästä ja jatkaa yhdessä kohti valoisampaa tulevaisuutta?

Kirjoittaja on Oulun seurakuntien kirkkovaltuutettu