Kansikuvakilpailun kolmea eniten saanutta kantta kehuttiin perusteluissa muun muassa näin:
30/2014 (Kuva Riitta Vainiosta saarnatuolissa)
Kaunis, valoisa, mieltä ylentävä, Jumalaa ylistävä kuva.
Sirkku Peltoniemi
Kuva on rohkea ja sovinnaisuuksia rikkova, kuten itse tilannekin: esiintyvä taiteilija paikalla, joka on tavallisesti varattu vain papeille. Tanssin pyhä asema eri aikoina välittyi kuitenkin itse esityksessä ja seuranneessa keskustelussa.
Marja-Liisa Mustonen
Kuva on todella hieno ja vaikuttava. Kuvaaja on onnistunut löytämään mahtavan kuvakulman. Ja kannen teksti ”Tanssikaa!” sekin miellyttää minua.
Marianne Kinnula
Suomalaisen kirkkotanssin, monien sairauksien keskellä elävä äiti, Riitta Vainio saarnaa käsillään. Saarnatuolin symboli, tähti, on harmonisesti lintumaisten käsien yllä ja katse on rauhallinen, meditatiivinen. Asento ja valkoinen asu korostavat tanssin liturgista luonnetta. Tanssija on kuollut itselleen ja elää nyt Pyhän Hengen kautta koko kehollaan välittäen Hengen voimaa seurakunnan rakennukseksi, iloksi ja voimaksi.
Jopa alateksti sopii hienosti kokonaisuuteen, kun seurakuntavaalin äänestysmäärän noususta Muhoksella ilmoitetaan samalla sivulla.
Sanna Bäckvall
Riitta Vainio on kirkkotanssin pioneeri 1960-luvulta. Hän on avannut tien tanssitaiteelle Suomen Evankelisluterilaisessa kirkossa. Hänen oppilaillaan ja seuraajillaan on nykypäivänä paljon helpompi astua kirkon tiloihin tanssimaan. Riitta Vainio siirtyi tanssimaan enkelien kanssa tänään 16.1.2015. Tämä kansikuva on kunnianosoitus hänen kuusikymmentä vuotta kestäneelle tanssijanuralleen. Kuvassa hänen taivaita kohti avautuva käsiensä ele, kasvoilta kuvastuva kristillinen vakaumus ja iän tuoma ymmärrys ja viisaus säteilee kuvan keskeltä kauniin taustan ympäröimänä. Kuvan värit ovat harmoniassa aiheen kanssa. Taustan kaari kertautuu käsivarsien kaaressa.
Tiina Sara-aho
1/2014 (kuva pienestä Aida-tytöstä kumminsa sylissä)
Puhutteleva kuva: vähäeleinen, selkeä ja kaunis. Siinä vauva ihanasti lötkönä rötköttää. Tuore seurakuntalainen, suortuvat vielä vähän kosteina, katsoo tutkivasti tulevaan – totisena totisen paikan edessä.
Kuva on pelkistyneen graafinen, enemmän kuin vain satunnainen henkilökuva. Harkittu sommittelu korostaa, äidin kannattelevaa käsivartta ja katseen suuntaa myöten, kaiken keskiössä tuijottelevaa tulevaisuutta. Vaikka otos on väreiltään neutraali, painettuna lähes mustavalkoinen, silti se huokuu lämmintä, intiimiä tunnelmaa ja harmoniaa: turvaa, rakkautta, lempeyttä ja luottamusta. Vaikutelma on arvokas ilman pönäkkyyttä tai paatosta. Ja sille Aidakin taitaa vähän ’kintaallaan viitata’ 🙂
Kuva-aihe sopii hienosti kanteen juuri vuoden alussa. Ensimmäinen sakramentti on annettu ja saatu, yhteys on luotu. Siitä on hyvä jatkaa luottavaisesti eteenpäin.
Tiita Laine
Lapsi on toivo, usko tulevaisuuteen, elämä jatkuu.
Raili Kynsilehto
24/2014 (kuva rintaan tatuoidusta rististä)
Elämä, kuolema ja ylösnousemus. Risti seuraa mukana ajasta ikuisuuteen.
Aila Hamarinaho
Lue juttu kansikuvakisan voittajasta täältä.
Lue juttu kansikuvakisan tuloksista täältä.